
Mestari on hämmästynyt. Näin voi kiteyttää olotilani parisen viikkoa Vaarojen Maratonin jälkeen, kun syntyneet vammat sekä vauriot ovat ehtineet ilmetä ja tasoittua. Pisin juoksulenkkini oli 25 vuoden takaa suoritettu 30km PK-lenkki maantiellä, viime vuosien pisin lenkki 23km polkujuoksu Espanjassa ja kuluvan vuoden pisin lenkki 17km Himos Challengen reitillä kotimaastoissa.
Millaisia vaurioita siis syntyi Vaarojen Maratonilla, joka oli kuntotaustaani nähden ylipääsemättömältä tuntuva ilmiö:
- Ei mitään
- Ei rakkoja, ei hiertymiä
- Ei kipua vihoitelleessa akilleksessa
- Ei kipua polvitaipeessa tai vihoitelleessa pohkeessa
- Ei hiertymiä nivusissa/sisäreisissä
- Ei hiertymiä nänneissä
- Ei kramppeja
- Ei imeytymisvaikeuksia
- Ei nälän tunnetta
- Ei mitään
Olen täysin hämmästynyt, miten normaalisti hyvin herkät jalkani kestivät rasituksen ja isku/hankausaltistuksen tässä 7h21min kestäneessä kärsimysnäytelmässä. Toki parin suorituksen jälkeisen päivän aikana tunsin suurehkoa lihassärkyä etureisissä, pohkeissa ja pakaroissa. Kolmantena päivänä tapahtuman jälkeen olin kuitenkin noussut jo kuolleista ja kokeilin aamutreenien yhteydessä täräyttää muutaman aitahypyn. Ei kipuja, ei ongelmia, ei enää mitään.
Vaikka Vaarojen Maraton kesti tiemaratoniin verrattuna arvioni mukaan reilun 1,5 kertaa pidemmän ajan, niin luulisin, että tiemaraton olisi aiheuttanut rajumman reaktion. Vaaroilla askel ei ole monotoninen vaan askeleen pituus vaihtuu jatkuvasti, juoksurytmi muuttuu maastonkohtien vaihdellessa ja alustakin on pehmeä. Maastokin oli mukavan vaihtelevaa eli ei ollut suuria yhtäjaksoisia nousuja, sillä pitkätkin nousuetapit sisälsivät aina pienen piristävän alamäkipalasen. Ja laskuosuuksilla päinvastoin.
Olin toki saanut vinkkejä kokeneilta maraton- ja polkukamuilta pahimpaan pelkooni eli rakkojen/hiertymien välttämiseen. Tumppasin jalkateräni ja sisäreiteni reilulla talkkikerroksella. Nännit teippasin Leukoplastilla.
Toki varustevalinnat edesauttoivat onnistumista. Jaloissa oli polvipituiset trikoot, joiden tarkoitus oli estää samalla hiertymiä. Jalkaterän alimpana kerroksena oli ohut polvisukka, jonka tarkoitus oli sekä pitää pohkeet lämpöisenä että toimia ylimääräisenä sukkakerroksena hiertymien estossa. Polvisukkien päälle oli puettu Bridgedalen superohut uutuus eli vedenpitävä lämpösukka, joka pitikin jalat kuivana ja samalla tuplakerroksensa avulla toimi rakonestäjänä.
Kenkinä olleet VJ Sarvan uudet superkengät eli ultratossu VJ MAXxit toimivat pitonsa puolesta loistavasti, jota en toki edes epäillyt. Parasta oli kuitenkin ylimääräinen tila varpaissa, joten pienen turvotuksen saapuessa jaloillani oli pelivaraa, eikä hiertymiä päässyt varvaskosketuksien vuoksikaan syntymään.
Entä miten itse juoksu eteni?
Olin päättänyt tavoitella maaliin 10min/km vauhdilla, joka tietäisi tarkalleen 7h loppuaikaa. Lähtöryhmäksi olin valinnut viime hetkillä konkareiden avustuksella 5.00-6.00 haarukkaan pyrkivien junan. Tarkoituksena oli siis pitää alussa reippaampaa vauhtia, sillä ensimmäiseen huoltoon mennessä reitin oli luvattu olevan helpompaa. Tämä takaisi pelivaraa Ryläyksen ylitykseen, jossa en uskonut pääseväni tavoitevauhteihini peloteltujen nousujen ja laskujen sekä reitin teknisyyden vuoksi.
Ranteestani löytyvä Garmin 645 Music oli tärkeä ystävä suorituksen aikana. Siitä seurasin kilometrien etenemistä tarkkaan ja annoin jokaisesta alle 10min/km toteutumasta virtuaalisen tsemppimerkin itselleni. Toinen ilahduttava juttu oli älykkäät ilmoitukset, joita Garmin tarjoili ranteeseeni koko matkan ajan. Puhelimeni oli juoksurepussa alusta loppuun, mutta sain suoraan älykkäät ilmoitukset ranteeseeni koskematta puhelimeen, joten kannusviesteistä nautiskelu oli matkan varrella todella helppoa.
Ensimmäiseen huoltoon oli matkaa reilut 18km. Saamani tiedon mukaan huoltoon piti olla matkaa 17km, joten tämän hieman sotki juoma- ja energiarytmiäni. Molemmat nimittäin pääsivät loppumaan hiukan ennen huoltoon saapumistani ja kellontarkan energianottosuunnitelmani seuraava steppiä.
Vauhti oli kuitenkin ollut hyvää ja olin nakutellut runsaasti kilometrejä 7-8min/km väliin. Pelivaraa oli siis syntynyt ja olin 18km kohdalla edellä 27 minuuttia edellä tavoiteaikataulua. Tässä kohtaa totesin jo ylittäneeni vuoden pisimmän juoksulenkkini.
Toki jo ensimmäiseen huoltoon mennessä oli kertynyt pari hitaampaa nousujen/laskujen sävyttämää kilometriä. Vesistön ylityksessä oli vain pientä jonoa, mutta pääsin jo kolmanteen veneeseen, joka lähti matkaan saapumiseni jälkeen. Huolloissa huomasin olevani paljon hitaampi kuin ihmiset ympärillä kuluttaessani niihin 4-5min/paikka. Olin kuitenkin todella tyytyväinen vesistön ylittäneen kilometrin ja ekan huollon ohittaneen kilometrin etenemisvauhteihin. Ne olivat molemmat noin 11,5min/km, joten en jäänyt juurikaan tavoitevauhdista näiden hidasteiden myötä.
Hämmästyttäviä teräsmiehiä muuten nämä Vaarojen vesistön soutajat. Kaverit painavat tuntitolkulla ihmisiä yli virran rajussa aallokossa. Uskoakseni Vaarojen Maraton värvää nämä supermiehet Sulkavan Soutujen maratonmatkan kukitustilaisuudesta tai vaihtoehtoisesti Vaarojen kilpailunjohtaja Hannu Airila pyörittää soutajilla sellaista vaihtorulettia, että Jukka Jalonenkin olisi moisesta kummissaan. Airilan innovointitaidot tuntien en sulkisi laskuista pois myöskään taikajuoman mahdollisuutta soutajien puhdin antajana.
Ryläyksen ylitykseen lähdettäessä olin yllättynyt, sillä onnistuin takomaan edelleen kilometritolkulla 10min/km kilsoja ylämäkeen kulkevan hiekkatien ja loivaprofiilisten polkujen myötä. Ryläykselle nousun taika puri toki lopulta, mutta onneksi hankalampaa maastoa ja hitaita kilometrejä oli vain muutamia. Näistä hitaimman Garmin kertoi menneen 14.05min/km.
Ennen toiseen huoltoon saapumista oli tarjolla helpompia kilometrejä ja sain Ryläyksen jälkeen tehtyä paluun alle 10min/km nakutteluun. Tälläkin kerralla huolto oli ilmoitettua myöhemmin, sillä sinne piti taivaltaa yli 33km. Taas tiukaksi lasketun energiasuunnitelmani mukaan sekä juomat että energiat olivat loppuneet turhan paljon ennen huoltoa. Huollossa osasin iloita elämäni pisimmän lenkin syntymisestä – olihan 30km ylitetty jo reilusti.
Ryläys oli kuitenkin vienyt sen verran aikaa ja voimia, että olin enää 12min edellä 7 tunnin aikatavoitetta.
Viimeisellä kympillä olotila oli ikävän tuntuinen. Ei huvittanut laittaa enää juoksulle, mutta pakotin kuitenkin juoksulle jokaisessa kohdassa, joka ei ollut jyrkempi ylä- tai alamäki. Alamäkiin juokseminen sattui jalkoihin enemmän. Ylämäet oli helpompia.
Kun noin 37km oli juostu, niin kahdeksikkoa ympärilläni henkilökohtaisena turvajuoksijanani viipottanut vaimoni kertoi tyrmäävän uutisen. Muistinko muuten sanoa, että latasin ennakkoon tämän reitin GPX-tiedoston ja sen mukaan matka oli 44,55km? Tämä tieto söi rotan lailla, sillä jokainen metri oli tässä vaiheessa liikaa ja tajusin, etten tule mitenkään pääsemään 7h tavoitteeseen, sillä tavoitteeni oli laskettu olettamani matkan eli maratonin(42.195km) mukaan.
Loin kuitenkin pikaisesti uuden keinotekoisen ja vielä jollain tapaa realistisen tavoitteen itselleni. Päätin tavoitella maratonia eli 42,195km matkaa seitsemässä tunnissa. Tulisin siis onnistuessani juoksemaan maratonin seitsemään tuntiin, mutta en Vaarojen Maratonia.
Loppupuolelle sattui yksi todella pitkä pystysuora porrasnousu ja jyrkähkö lasku. Näillä kohdin sain olla pujottelukeppinä ja kilometrit juoksivat jatkuvasti reilusti yli kymppiä. Viimein koitti loivempaa ja juostavampaa profiilia ennen loppunousun käynnistymistä ja sain pakotettua itseni jälleen juoksuun.
Totesin, että hyvällä viimeisen kierroksen kirillä voisin ehtiä ensimmäisen maratonini seitsemään tuntiin. Kantona kaskessa oli se, että osa tuosta viimeisestä kilometristä mentäisiin jyrkähköä loppunousua ylös. Viimeinen kilometri kulkikin mukavasti aikaan 8.04min/km. Ja pääsin tuulettelemaan villisti keinotekoisella maaliviivalla metsän siimeksessä. Mahtoivat siinä paikalla olleet kisakumppanit ihmetellä. Loppuaika oli 6.58.50.
Tästä oli sitten kömmittävä vielä varsinaiseen maaliin ja edelleen itseni yllättäen heitin hokihölkälle loivemmissa kohdin nousua. Loppuaika oli 7h21min. Saamani tiedon mukaan järjestäjät olivat valinneet maalihaastatteluun kärkinimien lisäksi muutamia kisaajia, joiden maalinpääsy oli ennakkoarvioiden mukaan varsin ohkaisessa. Näinpä minäkin pääsin kertomaan tuoreeltaan kokemukseni nimensä veroisesta Vaarojen Maratonista.
Hyvien varusteiden ja ongelmien ennakoinnin lisäksi läpipääsyä edesauttoi energian sekä nesteen hyvä imeytyminen. Ateriointisuunnitelmani oli seuraava:
- 15min Urheilujuomaa, noin 1dl per kerta
- 30min Energiageeli + noin 1dl vettä
- 45min Urheilujuomaa, noin 1dl
- 60min Energiageeli + suolatabletti + noin 1dl vettä
- Tätä settiä pyöritin sen 7h21min
- Eli geelejä meni 14kpl
- Suolatabletteja meni 7kpl
- Urheilujuomaa kului 1,5 litraa
- Vettä 1,5 litraa
- Lisäksi tankkasin huollon täyttöjen yhteydessä hiukan extravettä. Yhteensä noin 0,6 litraa.
- Huoltopisteillä pistin poskeeni myös 2-3 taatelia
Urheilujuomana käytin Aarja Health -urheilujuomaa, joka tehokkaana ja puhtaana kotimaisena tuotteena toimi äärimmäisen hyvin. Aarja Healthin urheilujuoman olin testannut ennakkoon. Geeleinä käytin Squeezyä, jota olin kokeillut viimeksi 15 vuotta sitten. Silloin oli toimiva, joten olihan siinä pieni mahis onnistua. Käsittämätöntä kyllä vatsa toimi täysin moitteetta ja kaikki imeytyi upeasti. Ei pienintäkään ongelmaa. Taivalsin menemään yli 7 tuntia, eikä missään vaiheessa tullut edes nälän tunnetta.
Varusteeni kannoin CamelBakin Ultra Pro Vestissa. Toimintaani olisi nopeuttanut juomarakko ja isoimman osan nesteestä kantaminen selässä alusta loppuun. Tällä olisin voittanut noin 7-8min pysähdyksissä. Silloin myös geelit olisi pitänyt olla valmiiksi puserrettuina tissipulloon. Nyt riisuin huolloissa CamelBakin selästä ja kaivoin takataskusta geelit seuraavalle huoltopisteelle saakka ja siirsin ne pienempiin etutaskuihin. Suolatabletteja säilytin etutaskuissa koko ajan. Urheilujuomajauheen sekoitin tissipulloon aina huoltopisteen yhteydessä. Aikaa vievä toimitus sekin.
Kaikkiaan aika kului reissussa nopeasti. Kun kyttäsi kilometrin väliaikoja, niin siinä oli ajanvietettä. Lisäksi syöminen oli ajanvietettä, joka tappoi matkan kulumista kivasti. Tasatunnein otettu huolto oli aina paras. Silloin kaivoin geelin, vedin sen, laitoin roskan takataskuun, otin vettä, kaivoin suolatabletin, otin tabletin + vettä, suljin suolatablettipussin suun ja taiteilin pussin CamelBakin pienimpään etutaskuun. Tämä syöminen vauhdissa oli sen verran hankalaa nakkisormilleni, että toimitus vei parhaimmillaan neljä minuuttia. Seuraavaa taukoa tarvitsi odottaa vain 11 minuuttia. Aika kului siis siivillä jatkuvasti syödessä.
Monet ovat kysyneet lähdenkö uudestaan. En varmasti vapaaehtoisesti lähde vastaavaan koitokseen ilman valmistautumista. Joko Vaarat tai vastaava kisailu houkuttaa, mikäli saan harjoiteltua ja valmistauduttua paremmin. On sulaa hulluutta lähteä tällaiselle taipaleelle näillä pohjilla. Paremmin harjoitelleena, ja nyt sen kerran kokeneena, se voisi olla jopa miellyttävä kokemus.
Tavoitteeni täyttyi siinä mielessä, että pääsin maaliin ja vältyin vammoilta. Näin yrittäjänä ja jalkojaan tarvitsevana olisi ollut kurja jäädä reissun vuoksi saikulle. Seitsemän tunnin alitus ei toki onnistunut, mutta en osaa sitä oikein harmitella. Kaikki sujui mainiosti. Ei ongelmia jaloissa, ei ongelmia vatsassa ja vaatetuskin oli nappivalinta. Ei tullut kuuma eikä kylmä ja keli oli varmasti optimaalinen pitkän urakan suorittamiseen. Rehellisesti sanoen, en uskonut sekuntiakaan selviäväni reissusta näin vähin ongelmin. Tai siis täsmällisesti todettuna täysin ilman ongelmia. Varmasti nappisuoritus minulle.
Keskisykkeeni reissussa oli 164. Eli yritystä oli. Ei tullut lonnittua. Matkaa kertyi 44,14km ja aikaa 7.21.19, joka tarkoittaa vauhtini olleen tismalleen 10min/km. Tarkka ukko – ja sellainenhan minä toki olen! Garmin -mittarini rannesykemittaus toimi muuten erinomaisesti. Mahtavaa, ettei tarvitse tällaisilla reissuilla kantaa enää sykevyötä mukana!
Muutama päivä ennen Vaaroja juoksin Himoksesta kotiin mäkisiä asvalttiteitä 6km, missä kilometrivauhtini oli 6.04min/km. Keskisyke oli tuolloin 168, jonka arvelisin olevan hyvin lähellä aerobista kynnystäni. Tähän peilaten uskoisin edenneeni tehollisesti Vaaroilla hyvin lähelle tätä samaa kyytiä. Aluksi kovempaa, lopuksi hitaampaa. Kohtuullisen paljon siis vaaramaisemat sekä haastavat polut hidastavat menoa suhteutettuna kilometrivauhtiin maantiellä.
Kaloreita reissussa kului 3732. Olen pomminvarma, että jatkuvasta syömisestä johtuen sain kroppaani Vaarojen Maratonin yhteydessä enemmän energiaa kuin kulutin. Ei näillä ultrajuoksuilla kai ainakaan laihtumaan pääse.
Kiitos vielä Vaarojen Maratonin järjestäjälle upeasta tapahtumasta, joissa me innokkaat urheiluihmiset voimme toteuttaa kavereidemme unelmia! Palaan vielä Vaarojen Maratonille myöhemmin tapahtuma-analyysin muodossa!
Juha Taini, kilpailunjohtaja, Himos Trail -tapahtumat ja tuore maratoonari