Never stop the madness ja taas vedettiin
Tiedätkö sen tunteen, kun mikään ei tunnu miltään? En mäkään. Tällä hetkellä kaikki, aivan siis kaikki sattuu aivan niinku… paljon.
Se oli erilainen @himostrail se. Monellakin eri mittarilla, mutta ei se kylmäksi jättänyt sekään kuitenkaan!
Tänä vuonna jakauduttiinkin jo kahteen leiriin; ne jotka puhuu ja ne jotka juoksee. Viime vuonna ilmoille heitelty kilpasarjaan siirtyminen kirvoitti Sevelle sekä Vibelle jo jälkilöylyissä keskinäisen lupauksen ja kilpailun #PatSecin 18km Challengen valtiaasta. Nyt siis nähtiin myös tällä rintamalla jotain mitä ei ole ennen nähty, juoksuaskelia suurimmalla osalla matkaa! Olihan molemmat kyllä käyneetkin lenkillä, tästäkin on kilpailunjohtajalle joku vuotanut pitäviä todisteita. Tuolle pikamatkalle osallistui myös tryout-sopimuksella Ramo, koska tarvitseehan meistäkin nuorimmilla olla huoltaja paikalla.
Mutta miksi 26h ja 100km
Osittain tarina juontaa juurensa vuoden 2023 trailin jälkilöylyihin ja Isojärvelle, jolloin mietittäessä seuraavia numeroon 26 liittyviä hölmöyksiä Seve sanoi tämän 26 tuntia ääneen. Monesti meidän kokoontuessa on tunne, että kukaan ei kuuntele, reagoi tai aisti – varoituksen sana; mulla on vielä monta hyvää piikissä (kuten se Navaran hinaaminen 26km). Alun perin ehkä ideana oli ajateltu ihanaa yhdessä oloa sekä grillimakkaraa reilun vuorokauden ajan mutta sitten tarinaan ilmestyy kommentoimaan muuan @ultratimo2.0.
Ennen vuoden 2024 Trailia pohdimme sarjaa, jossa meillä olisi edes jonkinlaiset saumat pärjätä. Taisimme pohtia somepersoona-kisaa huonoin edellytyksin (FB 4ever ja olihan instagram vielä 2kk sitten itselleni aivan tuntematon. Ainut ”seurattavani” oli siskoni @emiliann_a – tämäkin koska hän itse alkoi seuraamaan itseään yrittäessään opettaa käyttöä.) Tähän somepersoona-keskusteluunhan Timo erehtyi vaatimaan 100km matkaksi. Tämä jäi korvan taakse, sillä tuossa vaiheessa oli jo ko. vuoden jääkaappi-trail suunnitelmissa.
Tänä vuonna juoksijoiden lisäksi mukaani sain Teron (ei ensin) ja Toby lupasi lähteä kirittämään aamun kierrokselle. Ensimmäistä kertaa voin myöntää jo vähän jännittäneeni koko tapahtumaa, sillä kuulin huhuja myös @ultratimo2.0 n mahdollisesta osallistumisesta yötä myöten tarpomaan. Onhan se vähän epäreilu tilanne, se kaverihan on nähty jopa juoksevan. Onneksi etumatkaa edes annettiin.
1.kierros
Ensimmäinen kierros aloitettiin perjantaina 16:30 ihan mukavassa kelissä. Oli hyvin outoa kiertää jo kahdeksannen kerran kokemuksella reittiä väärään suuntaan. Ei se toki reittiprofiilia muuttanut huonommaksikaan, yhtä mäkistä se edelleen on. Osittain jouduttiin kulkemaan vielä reittimerkitsemättömiä alueita. Matkalla alkanut sade hieman laimensi tunnelmaa, kuten myös alkava pimeys. Loppuvaiheessa Teroa alkoi vaivaamaan jalkavaivat ja ensimmäisen kierroksen päättyessä vajaan 6h väliajalla Tero siirtyikin jo huoltotiimiin.
2.kierros
Tälle kierrokselle lähdinkin sitten yksinäni. Onneksi kilpailunjohtaja Taini lainasi @fenixvalaisimet hypersuper-tehokkaan otsavalon, sillä nyt mentiinkin jo täysin pimeällä. Onneksi osittain reittimerkinnöissä oli myös heijastimet, joten reitin seuraaminen oli yllättävänkin helppoa. Näkyvyyttä oli riittävästi lampun alhaisimmilla tehoilla – takaraivossa kun jyskytti koko ajan kuinka akku riittää (laiskana ja riskillä kun jätin varavalon pois matkasta.). Vielä tällä kierroksella Himoksen lavatanssifestarit näkyivät ja kuuluivat mökkialueita viistettäessä – ehkä hieman houkuttaen, jos siis edes osaisi tanssia. Toinen kierros sujui yllättävän hyvällä tahdilla välillä hölkkäillen jo alle 5h väliajalla.
3.kierros
Synkkä metsä, mutta oli myös ajatukset. Nyt reitti vaihdettiin kulkemaan ns. oikeaan suuntaan. Ehkä perjantai-aamun aikaisen herätyksen tai jonkun muun vuoksi tämä oli se henkisesti synkin osuus. Matkalla useampaan kertaan siirryin jo polun sivuun tehdäkseni tilaa ohittavalle Timolle, vain todetakseni kiroilun jälkeen, että eihän täällä ketään muuta ole lähimaillakaan. Liikkuminen oli kuitenkin jälleen ripeää ja tauot kylmyyden vuoksi hyvin lyhyitä (avaruuslakana oli aivan must pienenkin jalkahuollon aikana!). Aamun sarastaessa maisematkin alkoivat jo piristää, kuten myös lähestyvä muutaman tunnin huoltotauko – saanhan myös Tobyn jatkamaan matkaa kanssani noin kello kympin lähdössä. Saapuessani maalialueelle 8 aikaan aamulla oli jo aika voittajafiilis, toki läpimärkä sellainen. Matkalle ei muutamaa todella pientä rakkoa jaloissa tai pientä pohkeen oireilua alamäissä kummempia ongelmia ollut.
Huoltotauko – uhka vai mahdollisuus
Ai että mikä tunne. Litimärät vaatteet kuiviin ja ruokaa naamariin. Se inha tunne, että joutuisi vielä laittamaan litimärät vaelluslenkkarit jalkaan ajoi vielä kenkäkaupoillekkin. Toki palvelusta täysi 10+, sillä kysyessäni hyviä edullisia kenkiä tälläiselle tallaajalle ilmoitettiin vain, että ”mene noilla”. Kysyessäni hintaa ”noille”, ilmoitettiin että testikenkä, joita saa oikeasti testata reitillä ilmaiseksi! Jalkaan eksyikin @vjsportshoes MAXx2 testiin ja mikä tärkeintä KUIVINA. Lenkkareita en ole omistanut ehkä noin 15-vuoteen, mutta nyt meni ostoslistalle!
Se viimeinen, mutta kohtalokkain kierros
10:05 omalla lähtöajalla Tobyn kanssa jälleen liikkeelle. Samassa lähdössä karkasivat myös Seve ja Vibe 18km reitilleen juosten. Ensimmäinen 5km huoltopisteelle (joka oli myös ensimmäinen auki oleva koko reissun aikana) meni reippaasti ja ongelmitta, suolakurkkuja nassuun kaikkien niiden saamattomien edestä. Taas jatkettiin ja käytännössä heti tämän jälkeen se kuuluisa noutaja iskikin. Vasen pohjelihas (tai se joku, ihmisen biologia kun ei ollut koulussa vahvuus) jumiutui lopulta täysin-ihan-kokonaan ja jo tähän asti ongelmallisiksi tiedettyjen alamäkien lisäksi ongelmaksi muodostui nyt myös tasaiset, ylämäet ja eläminen. Kynttilää alettiin ns. polttaa molemmista päistä, toki lujaa ja ehkä toholla. Juttukaveriksi ei tämän jälkeen minusta enää ollutkaan Tobylle kaiken focuksen ollessa selviytymisessä. Vaikka tuon reilun 10km yritinkin selviytyä ja toivoa, että tuo lihas vaikka alkaisikin toimia, niin läpijuoksussa oli pakko todeta kuolevaisuus ja siirtyä maaliviitoituksen kautta jääpussikaupoille. Näin jälkikäteen ja -viisaana on helppo todeta, että ehkä tuo aamun huoltotauko olisi vaan pitänyt skipata tai ainakin lyhentää reilusti.
91 kilometriä ja 22tuntia – tällä rahalla tälläista.
Molemmat tavoitteet siis jäi saavuttamatta, mutta selviytyminen (=henkinen voitto) sekä varmasti pisin aika mikä on noilla poluilla vietetty.
Reittimerkintä huippua – toimii myös toiseen suuntaan. Aamun vikalla kierroksella yllätyksenä toki tuli, että Keski-Himoksen rinteellä ei käytykään ihan niin alhaalla, mitä itse vanhasta muistista oli juuri kolme kertaa kiertänyt ilman reittimerkintöjä ja pimeässä.
Nelivetonousu nyt 2+2 kertaa, väitän alasmentäessä pimeällä pahemmaksi @laurenteemu parannatko ensi vuonna?
Erityiskiitokset huolto- sekä kannustuspisteille. Saunapisteeltä saatu juoma sekä lakut tsemppasivat sopivasti vielä sille seuraavalle ja @reimataipale mönkkärillä paikalle tuoma evakuointikärry lähes jo pakotti kävelemään vielä sen viimeisen reilun kilometrin.
@ylaporkkalantila sima toimi hyvin matkan aikana, näitä puolen litran pulloja meni matkalla aina kappale per lenkki.
Kotiin myös tyttärille suuri kiitos, sillä huoltorepusta löytyi yön aikana kaikennäköistä yllätystä pikkueväästä laastareihin ja desinfiointiaineeseen, unohtamatta sitä parasta – sydäntikkaria😍
Niille hulluille, jotka ilman harjoittelua haluaa lähteä tällaisiin hölmöilyihin: jos tapahtuman jälkeen haluat herätä muutamaan otteeseen molempien jalkojen suonenvetoon ja vessakäynnin kestäessä tunnin (suonenvedon parantamiseen 15min, 15min sängystä nousuun, 15min siirtymiseen vessaan ja jälleen 15min vessasta sänkyyn pääsemiseen) niin miksipä ei!
Loppukaneettina pitää myöntää – Kyllä se matkakin tappaa – sen juoksun lisäksi.
Tehdäänkö tätä toiste? No ei enää ikinä. Jälkilöylyissä noutaja tuli puoliltaöin, joten muut saivat pohtia tulevaisuutta – ehkä myös allekirjoittaneen upottamista Isojärven syvimpään kohtaan.
Jos parempaa eivät keksineet, niin ensi vuonna voidaan osallistua ehkä juomapisteenä, niistä kaikki tykkää! Tai jos ultratimo haluaa uusintaa, niin voin harkita myös nuotiopaikan pitäjän paikkaa reitin laavuille yön pimeiksi tunneiksi❤️!
Liikunta- ja raittiusseura @_patsec puolesta
-uho
@ylaporkkalantila
@vesuky
@ramoturvallisuuspalvelut
@jokilaaksonmerkinta